Olen tänään tapetoinut.
Aika surkeaa jälkeä, mutta menettelee ja onneksi tapetoitavat pinnat olivat suht pieniä.
Vaatekaappien takaosat, jotka olivat jotain ruskeaa karkeapintaista levyä saivat pinnakseen S.Lindforsin vaalean paperitapetin.
Ja apureita riitti.
Kaksi poikaa olisivat kovasti halunneet auttaa ja auttoivatkin parhaiten, riehumalla meidän sängyssä silläaikaa, kun minä kuorrutin itseni liisterillä.
Poikanen valitsi itse autotarrat....
Itse ehdotin hänelle muumijulistetta, mutta tarrat nähtyään hän ei muusta enää välittänytkään.
Annoin periksi.Tarrat ovat kuitenkin aika hauskat ja minusta on mukavaa, että poikanen sai itse valita.
Pikkuhiljaa se valmistuu.
Poikasen pesä on kohta valmis ja innokas asukas touhuaa kovasti mukana.
Olen iloinen tästä järjestelystä ja poikanen nukkuu edelleen tyytyväisenä patjallaan aamu-öitä lukuunottamatta.
Mutta sänky vielä puuttuu.
Haaveilen sellaisesta vanhasta, korkeareunaisesta päästä vedettävästä.
Mielellään 60-70 senttiä leveästä.
Netistä jo melkein sain täydellisen, mutta ohi meni .Voi että harmitti!
Ja tässä oli huoneemme ennen kuin poikaselle erotettiin oma.
