sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pönttöuunin aika...






No nyt, jos jollain on hyviä vinkkejä, mistä saa kaikista ihanimmat pönttöuunit, halvalla, avaimet käteen -periaatteella, niin otan kiitollisena vastaan.
Tuohon nurkkaan se tulee.
Vaikka valurautainen luukku olisi alkuperäisempi, taidamme kallistua kuitenkin lasiseen, sillä tulen loimotuksen katselu on ehkä parasta!

Ai että, voin jo kuvitella itseni villasukat jalassa tuijottamassa liekkejä keskellä koleaa talvea.
Koleitahan nämä talvet ovat olleet, mutta nyt sitten oltaisiin varustautuneita koviinkin pakkasiin.

Kaikkia haaveita ja suunnitelmia varjostaa kuitenkin budjetti.
Pönttöuunikin tulee, mikäli budjetti ei liikaa pauku. Se MUTTA mulla on kokoajan takaraivossa...
Rakenteet on kuitenkin tärkeimmät, sitten tulee vasta pinta ja sisustus. Tosin, lämmityksen toimivuus on tärkeää myös ja tämä pönttöuuni liittyy kyllä kovin tiivisti siihen.

Joten jos pitää valita vaikka uusi keittiö tai pönttöuuni, niin pönttöuuni it is.

No, jokatapuksessa laitoin juuri tarjouspyyntöä yhteen firmaan. Nyt on sata rautaa tulessa, enkä oikein tiedä mihin pitäisi keskittyä...


p.s Nyt kun kevään valo valaisee kaiken ja elämä saa taas värejä, nautin taas kotimme kauniista kohdista ja ideatkin liikkuvat paremmin.




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Naapurit kuultu!







Aivan kauhee hässäkkä. Siis töissä. Remonttiprojektin asiat seisseet vähän ja nyt pitäisi taas aktivoitua moninkin tavoin.

Viime viikolla kävin kuulemassa naapurit.
Se kannattaa tehdä itse kahdestakin syystä.
Jos teettää kuulemisen virastolla se maksaa useita kymppejä per naapuri.
Jos menet itse juttelemaan naapureille, on vastaanotto luultavimmin positiivisempi.

Kiersin 12 naapuritaloa. Kaikki joko rajanaapureita tai tien toisella puolen näköetäisyydellä.
Oli oikeesti aika mukavaa hommaa.
Oli kiva jutella remontista ja kuulla muiden talojen remonttihistoriaa ja tulevienkin remonttien suunnitelmia.
Kaikki kutsuivat sisään ja oli tosi mukava nähdä, millaisia talot ovat sisältä. Tässä naapurissa on meidän lisäksi kaksi rintamamiestaloa ja loput on rakennettu 70-, 90-, ja 2000-luvulla.

Nyt on sitten lupapaperit vetämässä.
Pidetään peukkuja, että luvat ehtivät ennen toukokuun alkua.




sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lautalattia!





Sain kohtauksen. Parketinrepimiskohtauksen.
Vaikka parin viikon päästä on pojan isot 12 -vuotis synttärijuhlat, ajattelin, että ei lattia tuosta sen pahemmaksi voi mennä. Koira on pissannut lattian eteisestä pilalle ja jääkaappi vuosi yhtenä helteisenä kesänä sillä seurauksella, että irrotettiin siitä kohdasta parketin päällimmäinen kerros pois, jotta se kuivuisi paremmin.

Yksi reikä lisää sinne tai tänne. Minua vaivaa nimittäin epätietoisuus lattiasta, sen kunnosta, mahdollisten naulojen määrästä ja parketin irrotettavuudesta. Jotta voin päättää, että minkälainen pinta lautalattiaan tehdään, täytyy laudat ensin nähdä.

Aloitin siis jääkaapin vierestä. Parketti on todella hyvin tehtyä vanhan kansan parkettia. Jos se ei olisi pilalla muutamasta kohdasta, se kannattaisi mieluummin hioa ja käsitellä, kuin repiä pois. Voisi eristyksenkin kannalta olla fiksua.
Mutta koska parketti on auttamattomasti pilalla, niin pois on revittävä.
Ja totuuden nimissä; rakastan lautalattioita - etenkin vanhoja sellaisia, joten uutta parkettia ei asenneta. Piste.

Keittiöstä löytyi kahteen kertaan maalattu lautalattia. Alla jotain vedenvihreää ja päällä valkoista. Vanhan näköistä. Epätasaista. Nauloja. Damn. Niitä pelkäsin. Nauloja.

Olkkarista olikin vaikeampi irrottaa parkettia. Oli tosi tiukassa isoina levyinä. Mutta 20 minuutin äheltämisen ja verta valuvan huulen jälkeen, sain parkettia auki 15 cm x 10 cm palasen ja alta paljastui jotain, joka ehkä voisi olla kalkittua tai maalattua lautaa.
Samaan aikaan teini istui sohvalla ja pyöritteli silmämuniaan. Se ei kauheasti auttanut.
Noh, lautojen väli oli niin tiivis, että ensin ajattelin sen olevan jotain levyä, joka ei olisi hyvä juttu. Olen nimittäin pelännyt, että vuoden -79 remontin aikana olisi sähköt viety uria pitkin parketin alla. Pelkoni taisi osoittautua turhaksi, sillä löysin seinän ja lattian välistä muoviputken ilmeisesti täynnä sähköjohtoja.

Nyt olen ehkä astetta viisaampi ja urakoitsija ainakin osaa arvioida noista koloista, että mitä lattian kunnostaminen vaatii = pitävämpi kustannusarvio.

Tietoa lautalattian pintakäsittelymetodeista täältä
Suopakuurauksesta hyvä artikkeli täällä


torstai 19. helmikuuta 2015

Mikä kodinhoitohuone?












Hiihtoloma lapsilla tarkoittaa sitä, että mulla on viikonpäivät aivan sekaisin. Luulen kokoajan, että on sunnuntai tai perjantai, vaikka on maanantai tai torstai.
Tänään mies lähti kiertueelle ja palaa kymmenen päivän päästä.

Vaikka onkin hiihtoloma, klo 10.00 ovikello soi ja oven takana seisoi Seneran maalämpömies.
Yksi kustannusarvio on jo saatu ja nyt odotan kohtuullisempaa hinta-arviota.
Meillä on jo porakaivo ja sähkötkin tehty maalämpöä ajatellen, joten kustannusten pitäisi jäädä kohtuullisiksi.

Maalämpömies halusi kovasti tietää minne maalämpöpumppu sijoitetaan. Putket ja muut kun maksavat aikalailla per metri. Tähän tarvitaan myös putkimiehen kanssa keskustelua, että minne kaikki putket edes voi sijoittaa. Kaikki talon vesiputket kun liitetään tietysti maalämpöpumppuun.

Tässä tulikin sitten eteeni pohdinta kodinhoitohuoneesta. Minä kun olen vain keskittynyt keittiöön ja vessoihin, on kodinhoitohuone unohtunut kokonaan. Jos keittiön tietyissä asioissa en suostu säästämään, niin kodinhoitohuoneessa taas on otettava luovat keinot käyttöön. Uusi pesukone ja kuivuri on pakko hankkia, mutta vesipiste, työtasot ja säilytys pitää toteuttaa luovasti.

Nykyinen "kodinhoitohuone" on säälittävä kolo. Pyykkihelvetiksi sitä kutsun. Se on kellarissa liian pienessä tilassa ja siellä on epämukava olla. Siksipä sinne myös unohtuu valtavia pyykkikasoja.
Siispä haaveilen jostain tilavammasta ja organisoidusta huoneesta, jonne on kiva mennä pyykkäämään. Nykyinen pannuhuone puretaan ja se antaa tilaa ja valoa tulevaan pyykkitaivaaseen.





Tämä on pyykkihelvetti nyt.


Tämän kulman sisällä on pannuhuone. Sen takana on pyykkikoneet. Tämä kulma lähtee pois ja lisää tilaa tulee noin neljän neliön verran.




Täältä löytyi ihan suloinen kuva, mutta huomasin, että kodinhoitohuoneista saatavilla olevat kuvat ovat joko kamalan kliinisiä tai epärealistisen minimalistisen söpöjä ja sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.



Täältä löytyi kuva, joka naurattaa... Meillä pitäisi olla seinällinen noita pyykkipoikia, sillä musta tuntuu, että 80% meidän sukista on parittomia.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Sormet syyhyävät levottomina...


Inspiskuva on täältä. Linkissä ohjeet, kuinka voi itse kuvioida kaakelit.


Koska olen turhautunut ja täynnä energiaa remontin suhteen, eikä oikein mitään konkreettista pysty vielä tekemään, vietän aikaani Pinterestissä ja netissä. Etsin kaikenlaisia pintoja ja nyt erityisesti kaakeleita.

Urakoitsijan kanssa nimittäin puhuttiin, että keskikerroksen voisi rempata katon ja kellarin välissä, joten kaakelivalinnat tulevat ajankohtaisiksi jo kesällä. Ja jos haluan jotain hankalammin saatavilla olevaa, pitää toimituksiin kuitenkin laskea ainakin kuukausi. Kokemuksesta, kuljetus saattaa tuoda myös ihan vääriä kaakeleita, joten sellainenkin aikavara pitänee varata.

Lattioihin haluaisin 8-kulmaisia harmaita tai valkoisia kaakeleita. Väriä tai fiilistä antamaan haluaisin noita Marokkolais-tyylisiä kaakeleita. Mutta seinäpintoihin laajemmalti tuleva kaakeli on ihan hakusessa. Mikä yhdistäisi sopivasti lattialaatat ja nuo Marokkolaiset? Betoninen pinta olisi ihana, mutta onko se nyt sitten ihan talon tyylinen ratkaisu?
Ja ovatko Marokkolaiset kovin aikaa kestävä ratkaisu, vaiko liian trendikäs?








IMG Interiors Kanavarannassa on ihana paikka, mutta kallis. Jos kuviokaakeleita ei koko seinällistä tai lattiallista meinaa hankkia, niin hinta jäänee kuitenkin kohtuulliseksi. Tässä linkki aika ihanaan esitteeseen...

perjantai 13. helmikuuta 2015

Onnea vaan mulle.







Mulle on tapahtunut sama kuin silloin, kun päättää myydä asuntonsa. Sitä jotenkin luopuu kaikesta. Ei välitä sotkusta tai ainakaan jaksa kauheasti puunata. Kaikki menee kuitenkin uusiksi -ihan sama.
Siivoaminen on siis yhä vaikeampaa.

Kun urakoitsija saapui aamulla, en antanut ajatustakaan meidän perjantaiaamun härdellille, joka oli varmasti kuitenkin aika silmiinpistävä. Kuskasin koko aamun lapsia kouluun, päiväkotiin ja miehen vein keikkabussille. Lapin rundit alkaa ja minä jään nyt sitten yksin pyörittämään tätä kaikkea. On and off. Mies on pätkittäin pois kotoa muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Tulee kotiin välillä lepäämään. Toukokuussa nähdään!

Näillä näkymin remontti alkaakin vasta toukokuun alussa. Osasin onneksi odottaa sitäkin. Maalämpötarjous on kuulemma aivan liian kallis ja nyt pitäisi saada uusi tarjous jostain. Koska jäimme pohtimaan salaojitusta (sisä- vai ulkokautta), meille tulee nyt joku salaojatyyppi tekemään tarjousta ulkoapäin tehtävästä salaojituksesta. Tehtäväkseni jäi myös soittaa putkimiehelle -sopia lattialämmityksen asentamisesta ja kysyä maalämpöpumppujen hinnoista. Sähkömiehellekin pitää soittaa. Nämä sopimukset tulevat suoraan meidän välisiksi. Urakoitsija ei ota niistä vastuuta muuten kuin urakan aikana aikatauluttamisessa.

Nyt jäinkin sitten pohtimaan vakuutus-asioita. Pitää varmaan ottaa selvää remontin aikaisista vakuutuksista. Kilpailuttaa nekin. Huoh. Nää on just niitä asioita joissa koen olevani tosi huono. Onnea vaan mulle.




keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Vieraalla maaperällä




Olinkin ihan unohtanut, että remontti- ja rakentajatyypit ovat aikaisin hereillä.
He ovat valmiita tulemaan jo seitsemän-kahdeksan aikaan ja puhelin soi estottomasti kahdeksalta juuri sinä aamuna, kun lapsilla on kymmenen aamu -niinkuin tänään tapahtui.
Ihme rotu. Aivan oma lajinsa.
En malta odottaa sitä aikaa, kun remontti alkaa. Kuudelta?

Reissuni aikana alkoi urakoitsija heräilemään. Onko piirustuksia? Koska tullaan käymään?
Arkkitehti puolestaan kaipasi urakoitsijan ja LVI -saneeraajan tietoja rakennuslupaa varten.
Sukelsin siis täysin tuntemattomalle maaperälle suoraan Pariisista kotiuduttuani.
Nämä rakennusluvat ja muut prosessit ovat mulle aivan hepreaa.
Olen kuitenkin päättänyt luottaa näissä asioissa ammattilaisiin.

Toki minulla on langat käsissäni tai niin annan itseni ymmärtää. Olen jo hoputtanut arkkitehtiä ja ollut useasti yhteydessä urakoitsijaan. Huomenna Urakoitsija Antti tulee inhimilliseen aikaan klo 9.
Silloin kai allekirjoitetaan sopimus ja katsotaan suunnitelmia hieman tarkemmin. En tiedä ihan tarkkaan...

Huhtikuu tulee ihan kohta.