sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lautalattia!





Sain kohtauksen. Parketinrepimiskohtauksen.
Vaikka parin viikon päästä on pojan isot 12 -vuotis synttärijuhlat, ajattelin, että ei lattia tuosta sen pahemmaksi voi mennä. Koira on pissannut lattian eteisestä pilalle ja jääkaappi vuosi yhtenä helteisenä kesänä sillä seurauksella, että irrotettiin siitä kohdasta parketin päällimmäinen kerros pois, jotta se kuivuisi paremmin.

Yksi reikä lisää sinne tai tänne. Minua vaivaa nimittäin epätietoisuus lattiasta, sen kunnosta, mahdollisten naulojen määrästä ja parketin irrotettavuudesta. Jotta voin päättää, että minkälainen pinta lautalattiaan tehdään, täytyy laudat ensin nähdä.

Aloitin siis jääkaapin vierestä. Parketti on todella hyvin tehtyä vanhan kansan parkettia. Jos se ei olisi pilalla muutamasta kohdasta, se kannattaisi mieluummin hioa ja käsitellä, kuin repiä pois. Voisi eristyksenkin kannalta olla fiksua.
Mutta koska parketti on auttamattomasti pilalla, niin pois on revittävä.
Ja totuuden nimissä; rakastan lautalattioita - etenkin vanhoja sellaisia, joten uutta parkettia ei asenneta. Piste.

Keittiöstä löytyi kahteen kertaan maalattu lautalattia. Alla jotain vedenvihreää ja päällä valkoista. Vanhan näköistä. Epätasaista. Nauloja. Damn. Niitä pelkäsin. Nauloja.

Olkkarista olikin vaikeampi irrottaa parkettia. Oli tosi tiukassa isoina levyinä. Mutta 20 minuutin äheltämisen ja verta valuvan huulen jälkeen, sain parkettia auki 15 cm x 10 cm palasen ja alta paljastui jotain, joka ehkä voisi olla kalkittua tai maalattua lautaa.
Samaan aikaan teini istui sohvalla ja pyöritteli silmämuniaan. Se ei kauheasti auttanut.
Noh, lautojen väli oli niin tiivis, että ensin ajattelin sen olevan jotain levyä, joka ei olisi hyvä juttu. Olen nimittäin pelännyt, että vuoden -79 remontin aikana olisi sähköt viety uria pitkin parketin alla. Pelkoni taisi osoittautua turhaksi, sillä löysin seinän ja lattian välistä muoviputken ilmeisesti täynnä sähköjohtoja.

Nyt olen ehkä astetta viisaampi ja urakoitsija ainakin osaa arvioida noista koloista, että mitä lattian kunnostaminen vaatii = pitävämpi kustannusarvio.

Tietoa lautalattian pintakäsittelymetodeista täältä
Suopakuurauksesta hyvä artikkeli täällä


torstai 19. helmikuuta 2015

Mikä kodinhoitohuone?












Hiihtoloma lapsilla tarkoittaa sitä, että mulla on viikonpäivät aivan sekaisin. Luulen kokoajan, että on sunnuntai tai perjantai, vaikka on maanantai tai torstai.
Tänään mies lähti kiertueelle ja palaa kymmenen päivän päästä.

Vaikka onkin hiihtoloma, klo 10.00 ovikello soi ja oven takana seisoi Seneran maalämpömies.
Yksi kustannusarvio on jo saatu ja nyt odotan kohtuullisempaa hinta-arviota.
Meillä on jo porakaivo ja sähkötkin tehty maalämpöä ajatellen, joten kustannusten pitäisi jäädä kohtuullisiksi.

Maalämpömies halusi kovasti tietää minne maalämpöpumppu sijoitetaan. Putket ja muut kun maksavat aikalailla per metri. Tähän tarvitaan myös putkimiehen kanssa keskustelua, että minne kaikki putket edes voi sijoittaa. Kaikki talon vesiputket kun liitetään tietysti maalämpöpumppuun.

Tässä tulikin sitten eteeni pohdinta kodinhoitohuoneesta. Minä kun olen vain keskittynyt keittiöön ja vessoihin, on kodinhoitohuone unohtunut kokonaan. Jos keittiön tietyissä asioissa en suostu säästämään, niin kodinhoitohuoneessa taas on otettava luovat keinot käyttöön. Uusi pesukone ja kuivuri on pakko hankkia, mutta vesipiste, työtasot ja säilytys pitää toteuttaa luovasti.

Nykyinen "kodinhoitohuone" on säälittävä kolo. Pyykkihelvetiksi sitä kutsun. Se on kellarissa liian pienessä tilassa ja siellä on epämukava olla. Siksipä sinne myös unohtuu valtavia pyykkikasoja.
Siispä haaveilen jostain tilavammasta ja organisoidusta huoneesta, jonne on kiva mennä pyykkäämään. Nykyinen pannuhuone puretaan ja se antaa tilaa ja valoa tulevaan pyykkitaivaaseen.





Tämä on pyykkihelvetti nyt.


Tämän kulman sisällä on pannuhuone. Sen takana on pyykkikoneet. Tämä kulma lähtee pois ja lisää tilaa tulee noin neljän neliön verran.




Täältä löytyi ihan suloinen kuva, mutta huomasin, että kodinhoitohuoneista saatavilla olevat kuvat ovat joko kamalan kliinisiä tai epärealistisen minimalistisen söpöjä ja sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.



Täältä löytyi kuva, joka naurattaa... Meillä pitäisi olla seinällinen noita pyykkipoikia, sillä musta tuntuu, että 80% meidän sukista on parittomia.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Sormet syyhyävät levottomina...


Inspiskuva on täältä. Linkissä ohjeet, kuinka voi itse kuvioida kaakelit.


Koska olen turhautunut ja täynnä energiaa remontin suhteen, eikä oikein mitään konkreettista pysty vielä tekemään, vietän aikaani Pinterestissä ja netissä. Etsin kaikenlaisia pintoja ja nyt erityisesti kaakeleita.

Urakoitsijan kanssa nimittäin puhuttiin, että keskikerroksen voisi rempata katon ja kellarin välissä, joten kaakelivalinnat tulevat ajankohtaisiksi jo kesällä. Ja jos haluan jotain hankalammin saatavilla olevaa, pitää toimituksiin kuitenkin laskea ainakin kuukausi. Kokemuksesta, kuljetus saattaa tuoda myös ihan vääriä kaakeleita, joten sellainenkin aikavara pitänee varata.

Lattioihin haluaisin 8-kulmaisia harmaita tai valkoisia kaakeleita. Väriä tai fiilistä antamaan haluaisin noita Marokkolais-tyylisiä kaakeleita. Mutta seinäpintoihin laajemmalti tuleva kaakeli on ihan hakusessa. Mikä yhdistäisi sopivasti lattialaatat ja nuo Marokkolaiset? Betoninen pinta olisi ihana, mutta onko se nyt sitten ihan talon tyylinen ratkaisu?
Ja ovatko Marokkolaiset kovin aikaa kestävä ratkaisu, vaiko liian trendikäs?








IMG Interiors Kanavarannassa on ihana paikka, mutta kallis. Jos kuviokaakeleita ei koko seinällistä tai lattiallista meinaa hankkia, niin hinta jäänee kuitenkin kohtuulliseksi. Tässä linkki aika ihanaan esitteeseen...

perjantai 13. helmikuuta 2015

Onnea vaan mulle.







Mulle on tapahtunut sama kuin silloin, kun päättää myydä asuntonsa. Sitä jotenkin luopuu kaikesta. Ei välitä sotkusta tai ainakaan jaksa kauheasti puunata. Kaikki menee kuitenkin uusiksi -ihan sama.
Siivoaminen on siis yhä vaikeampaa.

Kun urakoitsija saapui aamulla, en antanut ajatustakaan meidän perjantaiaamun härdellille, joka oli varmasti kuitenkin aika silmiinpistävä. Kuskasin koko aamun lapsia kouluun, päiväkotiin ja miehen vein keikkabussille. Lapin rundit alkaa ja minä jään nyt sitten yksin pyörittämään tätä kaikkea. On and off. Mies on pätkittäin pois kotoa muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Tulee kotiin välillä lepäämään. Toukokuussa nähdään!

Näillä näkymin remontti alkaakin vasta toukokuun alussa. Osasin onneksi odottaa sitäkin. Maalämpötarjous on kuulemma aivan liian kallis ja nyt pitäisi saada uusi tarjous jostain. Koska jäimme pohtimaan salaojitusta (sisä- vai ulkokautta), meille tulee nyt joku salaojatyyppi tekemään tarjousta ulkoapäin tehtävästä salaojituksesta. Tehtäväkseni jäi myös soittaa putkimiehelle -sopia lattialämmityksen asentamisesta ja kysyä maalämpöpumppujen hinnoista. Sähkömiehellekin pitää soittaa. Nämä sopimukset tulevat suoraan meidän välisiksi. Urakoitsija ei ota niistä vastuuta muuten kuin urakan aikana aikatauluttamisessa.

Nyt jäinkin sitten pohtimaan vakuutus-asioita. Pitää varmaan ottaa selvää remontin aikaisista vakuutuksista. Kilpailuttaa nekin. Huoh. Nää on just niitä asioita joissa koen olevani tosi huono. Onnea vaan mulle.




keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Vieraalla maaperällä




Olinkin ihan unohtanut, että remontti- ja rakentajatyypit ovat aikaisin hereillä.
He ovat valmiita tulemaan jo seitsemän-kahdeksan aikaan ja puhelin soi estottomasti kahdeksalta juuri sinä aamuna, kun lapsilla on kymmenen aamu -niinkuin tänään tapahtui.
Ihme rotu. Aivan oma lajinsa.
En malta odottaa sitä aikaa, kun remontti alkaa. Kuudelta?

Reissuni aikana alkoi urakoitsija heräilemään. Onko piirustuksia? Koska tullaan käymään?
Arkkitehti puolestaan kaipasi urakoitsijan ja LVI -saneeraajan tietoja rakennuslupaa varten.
Sukelsin siis täysin tuntemattomalle maaperälle suoraan Pariisista kotiuduttuani.
Nämä rakennusluvat ja muut prosessit ovat mulle aivan hepreaa.
Olen kuitenkin päättänyt luottaa näissä asioissa ammattilaisiin.

Toki minulla on langat käsissäni tai niin annan itseni ymmärtää. Olen jo hoputtanut arkkitehtiä ja ollut useasti yhteydessä urakoitsijaan. Huomenna Urakoitsija Antti tulee inhimilliseen aikaan klo 9.
Silloin kai allekirjoitetaan sopimus ja katsotaan suunnitelmia hieman tarkemmin. En tiedä ihan tarkkaan...

Huhtikuu tulee ihan kohta.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Pariisista inspiraatiota ja vähän vinkkejä.



Ikuinen inspiraation lähteeni, rakkauteni, Pariisi.
Nyt matkan syy oli kyllä aivan muuta kuin kyläily tai lomailu.
Rakas setäni menehtyi äkillisesti ja näin ollen varasin liput ja hotellin pikapikaa ollakseni lähellä serkkuani ja tätiäni ja päästäkseni varmasti hautajaisiin. Ranskassa hautajaiset pidetään hyvinkin pian kuoleman jälkeen. Matka oli raskas.

Hautajaisten jälkeen minulle jäi muutama palautumispäivä ennen kotiin lähtöä ja matkalla serkkuni luo, tein pitkiä kävelyitä halki tammikuisen Pariisin.
Kunnon kameraa en tällä kertaa ottanut mukaan lainkaan, joten kännykkäkuvat kelvatkoon.


     



Eläinten päät. Kaikenlaisista materiaaleista, paitsi aitoina. Tämä trendi on mielestäni ollut jo pitkään, mutta näkyi todella vahvasti Pariisin näyteikkunoissa. Alemmassa kuvassa viehättää palapelihyllykkö ja vaalean puun, himmeän turkoosin ja valkoisen yhdistelmä.


Tässä myös skandinaavista tyyliä ja puu/turkoosi/valkoinen




Nojoo. Nää on näitä pintoja, jotka sopii parhaiten ikivanhojen kivitalojen sisustukseen, mutta silti -huoh. Jään pohtimaan voisiko tätä jossain muodossa käyttää meillä.





Noniin. Unelmien unelma. Perintökalleus joissain perheissä kuulemma. Agan liesi. Tämä olisi unelmien täyttymys. Ehkä kuitenkin induktiona. Niitä saa nimittäin sellaisenakin. En edes tiedä mistä näitä saisi Suomessa. Tuoko joku näitä maahan? Gasum?



Ja nää on magneetteja. En pidä jääkaappimagneeteista, mutta nämä oli pakko ostaa, sillä värit ja muodot ovat jotenkin niin sitä maailmaa, josta nyt tykkään. Väri- ja muotoinspiraatio oli pakko saada mukaan tänne kotiin.


Jos käyt Pariisissa ja olet sisustushullu tai etsit inspiraatiota, suosittelen ikkunashoppailua Marais'n kaupunginosassa. Taidekauppoja, antiikkiliikkeitä ja sisustusliikkeitä. Moderni ja ikivanha rintarinnan. Suurin osa kuvieni kalliista putiikeista olivat tällä alueella (kartta alla). Ile St Louis -saarella on muutama hauska sisustustavarakauppa. Se on lempipaikkani. 

Kannattaa lähteä vaikka Saint-Paul'in metroasemalta kävelemään kohti Ile st Louis'ta ja kävellä mahdollisimman pieniä katuja pitkin mutkitellen. Myös Place des Vosges on käymisen arvoinen ja sen ympäristö. 

Kunhan Les Halles valmistuu remontista on siellä monta edullista sisustuskauppaa, mutta se ei ole varsinaisesti Marais'ssa. Les Halles'issa voi remontin aikana käydä ja on siellä kauppojakin auki, etenkin ulkopuolella, mutta hermo meinaa mennä siinä sekamelskassa. Remontin pitäisi olla alkuvuodesta valmis, mutta ei todellakaan näyttänyt siltä, että olisi.




sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Piirrokset - jotain konkreettista





Perjantaina saatiin arkkitehdin piirrokset. 

Arkkitehti Seppo Kokko on naapurimme isä ja piirsi tyttärensä asuttaman paritalon, jonka he rakennuttivat samana vuonna kun me muutimme tähän. Koivulan tontti myytiin kahdessa osassa. Talon puoli ja puutarhan puoli. Meillä on neliöitä pihassa noin 700. Naapurilla inasen vähemmän. 
Upeat naapurit saatiin. Lapsille kavereita ja hätätilanteissa tietää kenen puoleen voi kääntyä.

Kerran sairastuin niin pahaan keuhkoputkentulehdukseen, että en pystynyt kuin haukkomaan henkeä ja itkemään. Soitin naapuriin, että nyt olis hätä. Jani oli keikoilla ja kolme lasta kotona. 
Netta lupasi tulla auttamaan. Hän antoi lapsille iltapalaa ja laittoi nukkumaan. Silläaikaa minun keuhkoni kuvattiin ja sain lääkettä. Että sellaiset naapurit meillä.

No, jokatapauksessa Seppoa pyydettiin tähän projektiin mukaan. Hän on auttanut aikaisemminkin hahmottelemalla meille edellisen remontin tilamahdollisuudet. Silloin kaksi sivulaivaa purettiin ja yhdestä päätyhuoneesta tehtiin kaksi huonetta.

Mun mielestä talon uusi julkisivu näyttää kivalta.
Mikään muu ei siis ulkoapäin muutu, paitsi kuistin puoleinen sivu.
Poikasen huoneesta tuleekin ihan huoneen kokoinen. Pitää ottaa huomioon, että huoneen korkeus laskee molemmista päistä. Aulasta olisi ehkä varaa ottaa 30 cm vähemmän pois. Täytyy pyytää Seppo käymään.