torstai 23. huhtikuuta 2015

Brunssilla keittiön ammattilaisia kuuntelemassa








Hanna Sumari on oikeassa. Keittiö on kodin käytetyin ja kallein huone.
Minut kutsuttiin Topi keittiön ja Electroluxin brunssille kuulemaan heidän yhteistyöstään ja ammattimaisten kodinkoneiden rantautumisesta kotikeittiöihin.

Olo -ravintolan keittiömestari Pekka Terävä on aikaisemmin ollut sitä mieltä, että kotikeittiöön on turha panostaa rahallisesti. Rahat kannattaisi mieluummin käyttää ravintoloissa syömiseen.
Toisin on käynyt. Kun kodeissa kokataan enemmän ja sinne hankitaan puitteet kunnollisen ruoan valmistamiselle, nousevat ravintolaruoan tasovaatimukset ja ravintolasta haetaan elämyksiä ja ideoita toteutettavaksi myös kotiin.
Pekka on joutunut siis perumaan sanansa ja on tyytyväinen kehityksen suuntaan.

Brunssilla liputettiin induktioliesien puolesta niiden turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. En silti edelleenkään suostu luopumaan haaveestani saada kaasuliesi. Olon tilauskeittiö oli käytännöllinen ja kaunis, pätevän oloinen keittiö. Tyylisuuntansa terävä suunnannäyttäjä.
Hieno tila Helenankadulla Helsingissä pitää painaa mieleen.

Ammattilaisia on aina mukava käydä kuulemassa, etenkin keittiöiden ja ruoanlaittokulttuurin uusien tuulien kuuleminen on mielenkiintoista ja inspiroivaa. Messuista en oikein välitä, mutta tällaiset tilaisuudet ovat kyllä mukavia.

Hannalla on kaksikin blogia. Kannattaa käydä kurkkaamaassa: Keittiön kautta ja Hanna Sumari



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Minä ja remonttimiehet osa 1




Olin puhelimessa. Näin portailla tutun näköisen ja kokoisen siilipään. Se soitti ovikelloa. Ajattelin, että Jani tulee uimasta. Avasin oven katsomatta. Rojahdin sohvalle jatkamaan puhelua puusepän kanssa. Housujen sepaluskin oli auki. Pitkän puhelun loputtua katsahdin oviaukkoon ja siellä seisoi hämmentyneen näköinen täysin vieras ihminen. Sähkömies.

Näin, tästä se alkaa. Remonttimiehiä. Putkimies, sähkömies, puuseppä, urakoitsija, arkkitehti...
Taitaa tulla tutuiksi kaikenmoiset miehet tässä seuraavan yhdeksän kuukauden aikana.
Nyt vielä nolotti. Kohta he ovat osa arkea.

Oltiin kyllä sovittu, että tulee. Tarkoituksena sopia suullisesti kustannuksista ja tietysti jutella työjärjestyksestä ja mitä pitää ottaa huomioon missäkin. Sähköbudjetti puolittui. Hyvä. Tällä menolla saan haluamani hellan.





tiistai 21. huhtikuuta 2015

Belfast ja ahaa -elämys







Olin reissussa Belfastissa ystäväni kanssa. Alkuperäinen syy matkakohteelle oli Stingin ja Paul Simonin yhteiskeikka (aaaaah!), mutta itse kohde osoittautui varsin viehättäväksi kaupungiksi.
Ei se kaunis kaupunki ole, mutta persoonallinen. Katolisten ja Protestanttien riidat kuplivat yhä pinnan alla. Siitä voisi kirjoittaa ihan oman postauksen.

Miksi olette täällä? Työmatkallako? Ai, lomamatkalla? Nooooh, viihdyttekö?
Nämä epäuskoiset kysymykset saimme kuulla joka paikassa, missä pysähdyimme syömään. Tuli ihan koto-Suomi mieleen.

Koska varsinaista turismiagendaa ei ollut, päätimme keskittyä syömiseen. Netistä googlatut ruokapaikat olivat kaikki onnistuneita valintoja. Harvinaista.
Mutta yksi ravintola nousi ylitse muiden. Made in Belfast. Ympäristötietoinen ravintola oli herkkua sekä makuhermoille että visualistin aisteille.

On nimittäin niin (nyt seuraa tunnustus), että olin jotensakin päättänyt ohjata kotimme sisustusta hieman scandinavian style -tyylin suuntaan. Ihmettelin, kun ideointi ei vain lähtenyt. Värien ja materiaalien valinta tuntui hankalalta, eikä mikään oikein loksahtanut paikalleen.
Kun astuin Made in Belfast -ravintolaan oivalsin miksi: minimalismi ei vain ole mun juttu.
Tunsin oloni ravintolassa heti kotoisaksi. Olisin voinut ottaa mukaani jokaisen tuolin, astian ja kaakelin. Tätä minä haluan!





Ruokailun jälkeen lähdimme eteenpäin ja löysimme Irlantilaisen Avoca -ketjun liikkeen (kantsii kurkata nettikauppaa, jos uskaltaa). Ostin heti jotain, joka veisi minua askeleen lähemmäs keittiömme ja kotimme sisustusmaailmaan. Maksoin itseni kipeäksi keittiönkaappien nupeista mutta ajattelin, että tästä kun pidän kiinni, niin keittiöstä tulee täydellinen.

Näin ne asiat joskus menevät. Inspiraatio voi löytyä ykskaks mistä vain.
Ei se aina vaadi matkustamistakaan. Taidenäyttely, Pinterestin selaaminen, käyminen uudessa kahvilassa, kirjojen lukeminen, mikä vaan voi tuoda eteesi vahvojakin visuaalisia maailmoja, joista sitten ammentaa omaan elämäänsä.





maanantai 30. maaliskuuta 2015

Jonkinlaista väsymystä ilmassa...






En ole edistynyt remontin suhteen lainkaan.
Alkuinnostuksen jälkeen on iskenyt jonkin sortin väsymys.
Jossittelu ja tietämättömyys aikatauluista alkaa rasittaa ja vie mehut tällaiselta inspiraatiotyypiltä.
Luultavimmin juuri siksi pitäisi kaikki kuitenkin päättää jo nyt, jotta pinnat, kaakelit, pöntöt ja hellat ovat valmiina, kun niitä yhtäkkiä sitten tarvitaankin.

Muistin sitten eilen yhtäkkiä, että lähettämääni pönttöuunin tarjouspyyntöön ei oltukaan vastattu. Aktivoiduin ja laitoin sunnuntaina mailiä kolmeen uuteen paikkaan. Yksi vastasi heti. Loistavaa palvelua! Pohjolan uunit.
Toinen, Pohjanmaan tiilirakenne, jota tuttuni oli suositellut, soitti tänään ja vaikutti oikein vakuuttavalta.
Tämä oli kaikista kallein, mutta luultavimmin paikkansapitävin arvio, sillä se tehtiin siinä puhelimessa jutellessa. Pyysin nyt jonkun sieltä tarkistamaan paikan, johon uuni tulisi, että voiko siihen sellaista ylipäätään laittaa. Ylettyykö hormi tarpeeksi alas ja riittääkö pohjan painonkesto.

Olin kuvitellut, että uuni laitettaisiin ihan viimeiseksi, kun lattiat on tehty, mutta minulle kerrottiin, että parempi on ensin asentaa uuni ja sitten lattia. Eli pönttöuunin voisi tilata jo vaikka heti!
Noh, ajattelin kuitenkin, että josko kesäkuussa, vaikka täytyy myöntää, että hieman innostuin.
Parketti puretaan siis alta omin voimin, uunin materiaalit kannetaan pihalta sisään ja sitten muurari tulee muuraamaan.

Sitten tuli tenkkapoo, että mikähän väri olisi hyvä.
Minä olisin taipunut harmaaseen tai vaaleaan, mutta mies innostuu väreistä. Punaisesta tai vihreästä. Yritä siinä sitten päättää...
Alla on perusvärejä, jos haluamme jonkin värin värikartasta se maksaa +150e.

Noh? Minkä värisen uunin tilaan? (kuvat Pohjanmaan tiilirakenteen)
Aikaisemmassa postauksessa näkyy sen paikka.



   











sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pönttöuunin aika...






No nyt, jos jollain on hyviä vinkkejä, mistä saa kaikista ihanimmat pönttöuunit, halvalla, avaimet käteen -periaatteella, niin otan kiitollisena vastaan.
Tuohon nurkkaan se tulee.
Vaikka valurautainen luukku olisi alkuperäisempi, taidamme kallistua kuitenkin lasiseen, sillä tulen loimotuksen katselu on ehkä parasta!

Ai että, voin jo kuvitella itseni villasukat jalassa tuijottamassa liekkejä keskellä koleaa talvea.
Koleitahan nämä talvet ovat olleet, mutta nyt sitten oltaisiin varustautuneita koviinkin pakkasiin.

Kaikkia haaveita ja suunnitelmia varjostaa kuitenkin budjetti.
Pönttöuunikin tulee, mikäli budjetti ei liikaa pauku. Se MUTTA mulla on kokoajan takaraivossa...
Rakenteet on kuitenkin tärkeimmät, sitten tulee vasta pinta ja sisustus. Tosin, lämmityksen toimivuus on tärkeää myös ja tämä pönttöuuni liittyy kyllä kovin tiivisti siihen.

Joten jos pitää valita vaikka uusi keittiö tai pönttöuuni, niin pönttöuuni it is.

No, jokatapuksessa laitoin juuri tarjouspyyntöä yhteen firmaan. Nyt on sata rautaa tulessa, enkä oikein tiedä mihin pitäisi keskittyä...


p.s Nyt kun kevään valo valaisee kaiken ja elämä saa taas värejä, nautin taas kotimme kauniista kohdista ja ideatkin liikkuvat paremmin.




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Naapurit kuultu!







Aivan kauhee hässäkkä. Siis töissä. Remonttiprojektin asiat seisseet vähän ja nyt pitäisi taas aktivoitua moninkin tavoin.

Viime viikolla kävin kuulemassa naapurit.
Se kannattaa tehdä itse kahdestakin syystä.
Jos teettää kuulemisen virastolla se maksaa useita kymppejä per naapuri.
Jos menet itse juttelemaan naapureille, on vastaanotto luultavimmin positiivisempi.

Kiersin 12 naapuritaloa. Kaikki joko rajanaapureita tai tien toisella puolen näköetäisyydellä.
Oli oikeesti aika mukavaa hommaa.
Oli kiva jutella remontista ja kuulla muiden talojen remonttihistoriaa ja tulevienkin remonttien suunnitelmia.
Kaikki kutsuivat sisään ja oli tosi mukava nähdä, millaisia talot ovat sisältä. Tässä naapurissa on meidän lisäksi kaksi rintamamiestaloa ja loput on rakennettu 70-, 90-, ja 2000-luvulla.

Nyt on sitten lupapaperit vetämässä.
Pidetään peukkuja, että luvat ehtivät ennen toukokuun alkua.




sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lautalattia!





Sain kohtauksen. Parketinrepimiskohtauksen.
Vaikka parin viikon päästä on pojan isot 12 -vuotis synttärijuhlat, ajattelin, että ei lattia tuosta sen pahemmaksi voi mennä. Koira on pissannut lattian eteisestä pilalle ja jääkaappi vuosi yhtenä helteisenä kesänä sillä seurauksella, että irrotettiin siitä kohdasta parketin päällimmäinen kerros pois, jotta se kuivuisi paremmin.

Yksi reikä lisää sinne tai tänne. Minua vaivaa nimittäin epätietoisuus lattiasta, sen kunnosta, mahdollisten naulojen määrästä ja parketin irrotettavuudesta. Jotta voin päättää, että minkälainen pinta lautalattiaan tehdään, täytyy laudat ensin nähdä.

Aloitin siis jääkaapin vierestä. Parketti on todella hyvin tehtyä vanhan kansan parkettia. Jos se ei olisi pilalla muutamasta kohdasta, se kannattaisi mieluummin hioa ja käsitellä, kuin repiä pois. Voisi eristyksenkin kannalta olla fiksua.
Mutta koska parketti on auttamattomasti pilalla, niin pois on revittävä.
Ja totuuden nimissä; rakastan lautalattioita - etenkin vanhoja sellaisia, joten uutta parkettia ei asenneta. Piste.

Keittiöstä löytyi kahteen kertaan maalattu lautalattia. Alla jotain vedenvihreää ja päällä valkoista. Vanhan näköistä. Epätasaista. Nauloja. Damn. Niitä pelkäsin. Nauloja.

Olkkarista olikin vaikeampi irrottaa parkettia. Oli tosi tiukassa isoina levyinä. Mutta 20 minuutin äheltämisen ja verta valuvan huulen jälkeen, sain parkettia auki 15 cm x 10 cm palasen ja alta paljastui jotain, joka ehkä voisi olla kalkittua tai maalattua lautaa.
Samaan aikaan teini istui sohvalla ja pyöritteli silmämuniaan. Se ei kauheasti auttanut.
Noh, lautojen väli oli niin tiivis, että ensin ajattelin sen olevan jotain levyä, joka ei olisi hyvä juttu. Olen nimittäin pelännyt, että vuoden -79 remontin aikana olisi sähköt viety uria pitkin parketin alla. Pelkoni taisi osoittautua turhaksi, sillä löysin seinän ja lattian välistä muoviputken ilmeisesti täynnä sähköjohtoja.

Nyt olen ehkä astetta viisaampi ja urakoitsija ainakin osaa arvioida noista koloista, että mitä lattian kunnostaminen vaatii = pitävämpi kustannusarvio.

Tietoa lautalattian pintakäsittelymetodeista täältä
Suopakuurauksesta hyvä artikkeli täällä