jotain kaunista

Kauniita kukkia arkisella ruokapöydällä.

Silmäni jumittuvat niihin .
Seuraan valon kulkua syvänpunaisilla terälehdillä ja pohdin luonnonvärien kauneutta.

Miten kaikki lempivärini voivat olla yhdessä kukassa?

Ympärillä tapahtuu...

En saa tyttöä motivoitumaan matematiikan tai minkään muunkaan aineen kokeeseen lukemiseen.

Mitä teen?

Yhdeksän -vuotias ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää, miksi on hyvä saada hyviä numeroita!

Hän ei tunnu oikeasti välittävän.

Kirjakaan ei tullut koulusta mukaan perjantaina maanantain koetta varten.Lähdettiin sitä hakemaan koululta.

Pistän hänet lukemaan viereeni keittiön pöydälle.

Yritän neuvoa, kysellä, teen omatekemän kokeen.

Näen kuinka hän muka lukee...pyörittelee kynää sivuilla ja kääntelee sivuja.

Homma loppuu riitaan ja tyttö pakenee yläkertaan.

Minä jään tuijottamaan kukkia.Ja pohtimaan...

Kun on harmaata

ja sataa,

ei ole mitään mukavampaa,

kuin kaivautua peittojen alle lukemaan yhdessä kirjoja.

Pieni, tuoksuva ja palleroinen poika saa auringon rintaani.

-----------------------------------------------------

Quand il fait gris et il pleut on ne sait rien de meilleur avec le petit,

que de s'enrouler dans une quette et lire des livres ensemble.

Il est si petit, adorable et sent si bon qu'il me met le soleil dans mon coeur.

Viikko...

...on kulunut .
Lumi ehti tulla ja mennä.
Ahersin Kauneusmessuilla ja
eräs erittäin tärkeä tyttö täytti 9 vuotta.
Eräs unelmakin kariutui, mutta liuta tuli tilalle...

veljekset ja minä

Me tykätään kokata yhdessä.Varsinkin leipoa.

Tyttöni meni isoäidilleen yöksi ja minä sainkin viettää aikaa kolmistaan poikieni kanssa.

Poikien kanssa tuntuu, että kokoajan pitää tapahtua .

Pienen kanssa siksi, että hän on pienuuttaan vielä malttamaton ja haluaa kovasti, kovasti auttaa.

Ison kanssa siksi, että hän vain on luonteeltaan sellainen.

Jauhot ja maidot on kaadettu jo kaikkinensa ennenkuin ehdin sanoa odota ja

pöydän ääressä istutaan jo kun viimeinen vohveli on vielä pannussa ja hilloakin on jo otettu.

Vaatii ponnisteluja saada tuikutkin paikalleen ja pöytä mukavan tunnelmaiseksi.

Kun minä vasta laitan kermavaahtoa vohvelille on isompi veljeksistä jo valmis nousemaan pöydästä.

Pienempi jää huolellisesti nuolemaan hilloa ja kermavaahtoa vohvelin päältä ja kun kasvoilla ja käsissä on tarpeeksi paksu kerros tahmeaa mansikkahilloa, on hän valmis lähtemään isoveljen perään leikkimään.

Kasvo ja käsipesun jälkeen

minä jään yksin pöytään syömään vohveliani kaikessa rauhassa pohtien samalla sitä, kuinka onnekas olenkaan ja kuinka täyteläinen tämä hetki onkaan.

kadonnut tekemisen viidakkoon

Nyt olen saanut tehdä...

Pakon sanelemanakin...

Sitten sitä tekee vaikka yötäpäivää.

Viimeistely maistuu puulta vaikka se onkin lähes tärkein työvaihe.

Ihanin on se, kun terälehdet on muotoiltu ja värejä saa alkaa yhdistelemään.

Valmiit ovat esillä täällä

Sitten valmistui kauan kehitteillä ollut idea!

Liittyen samaan aiheeseen.

Tuoteperhe laajenee.

Jospa saisin tänään aloitettua sen toteuttamisen...

muutama tunti

Muutama tunti oli tänään omaa aikaa.

Hektisen aamun jälkeen mies lähti poikasen kanssa 'jonnekin' .

Minä sain tehdä töitä mm. Kässärin kaksi viimeistä korupalsta koruani ja pari muutakin asiaa.

Voi miten nautin siitä, että sain keskeytyksettä tehdä.

Hiljaista ei toki ollut...päässäni surisivat ajatukset -omani.

Ja vielä, jos mielit kukkasia käy täällä.

väsy

Pää on täynnä räkää ja sitä jomottaa.

Silti paljon mukavia asioita tänään...

Työtä ystävän kanssa,

Coco ja Igor kaikessa tyylikkyydessään,

Thaimaalaista punaista curry-kookos-kasvista,

hyviä keskusteluja,

ihana ystävä,

mutta voi että väsyttää...